Riikka Pirkkalainen kaipaa keskustalua, joka pyrkisi kaivamaan esille nykyisen kuntarakenteen vahvuudet esimerkiksi talouskasvun luomiseksi.
Kevään eduskuntavaalien lähestyessä lisääntyy varmasti puhe valtion velkaantumisesta, hoitojonoista, uusien työpaikkojen luomisesta, lasten oppimistuloksista, työperäisestä maahanmuutosta tai vaikkapa vihreästä siirtymästä. Näistä puhutaan vaaleista toiseen, ja tärkeitä aiheita kaikki ovatkin.
Puolueiden vaalikeskusteluja siivittävät myös ministeriöiden virkapuheenvuorot. Jo keväällä kaikkien ministeriöiden kansliapäälliköt julkistivat omat näkemyksensä lähitulevaisuudessa tarvittavien päätösten osalta. Tuohon Suomen korkeimpien viranhaltijoiden puheenvuoroon oli listattu neljä keskeistä toimintaympäristön painetta, jotka heidän näkemyksensä mukaan on erityisesti otettava huomioon, kun tulevaa hallitusohjelmaa vaalien jälkeen rakennetaan. Yksi neljästä kansliapäälliköiden nostosta oli väestö- ja aluerakenteen muutos.
Palveluiden järjestämisvastuu on julkisten rakenteiden tärkeä tehtävä.
Kansliapäälliköiden huomiot syntyvyyden harmillisesta alenemasta ja väestön keskittymisestä ovat tietenkin oikeita. Ratkaisuksi tähän haasteeseen esitetään kuntien määrän vähentämistä ja kaiken kaikkiaan nykyistä vahvempia rakenteita julkisten palveluiden järjestämiseksi. Niin kauan kuin minä muistan, kunta- ja muun julkisen rakenteen keskittämistä on esitetty ratkaisuksi vuosikymmenten aikana vaihtuviin haasteisiin.
Rakenteet eivät koskaan voi olla itseisarvo, ei siis myöskään niiden säilyttäminen. Olisi kuitenkin suorastaan innostavaa käydä sellainen vaalikeskustelu, joka pyrkisi kaivamaan esille nykyisen kuntarakenteen vahvuudet esimerkiksi talouskasvun luomiseksi. Palveluiden järjestämisvastuu on kaikkien julkisten rakenteiden erittäin tärkeä tehtävä. Mutta kuntien osalta myös elinvoiman kehittäminen ja talouskasvun siivittäminen ovat painottuneet niiden tehtävissä aiempaa enemmän, kun sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestäminen siirtyi pois kunnilta.
Talouskasvun luomisen näkökulmasta Suomi jakautuu karkeasti kahdentyyppisiin kuntiin. Niihin, joille suuret volyymit yritysten, asukkaiden ja muiden toimijoiden määrässä ovat suuri mahdollisuus. Ja niihin, joilla on esimerkiksi luonnonvaroja tai jonkun tietyn toimialan vahvaa osaamista alueellaan. Väitän, että tämän jälkimmäisen kategorian talouspotentiaalin vapauttamiselta veisi pohjan, mikäli rakenteita rajusti keskitettäisiin.
Siksi kannustan kaikkia vaalikeskusteluun osallistuvia tahoja reippaasti uusimaan aiheiden listaa. Jos luetaan uudelleen vuosikymmenten varrelta tuttuja puheita, voi jäädä jotakin olennaista huomaamatta.
Kirjoittaja on Kainuun maakuntajohtaja, joka on syntynyt ja varttunut sekä myöhemmässäkin vaiheessa Ylä-Savossa elellyt.